Ulkoilualueilla ei siis saisi ulkoilla. Voiko vielä keksiä hullumpaa? Ehkä tämä menee samaan sarjaan kuin Teboilin mainoksessa: ”Elokuvateatterissa yleensä katsotaan elokuvia. Nyt Teboil esittelee huoltoaseman, josta saa myös huoltoa autolle”.
Kyse on siitä, että Helsingin ympäristökeskus ajaa kolmelle Helsingin omistuksessa olevalle, mutta Espoossa sijaitsevalle ulkoilualueelle kieltoa, joka estäisi kuntosuunnistusten kuten myös esimerkiksi partiotapahtumien järjestämisen luonnonsuojeluun vedoten. Kielto koskisi osittain Luukin, Pirttimäen ja Hakjärven ulkoilualueita.
Kaikki pääkaupunkiseudulla suunnistavat tietävät, että juuri mainituissa paikoissa pidetään merkittävä osa alueen kuntosuunnistuksista. Esimerkiksi Helsingin suunnistajien 29 iltarastitapahtumasta vajaat kymmenen järjestetään ensi kauden kalenterin mukaan näissä kolmessa paikassa. Vaikutus olisi siis merkittävä.
Suunnistustahot ovat esittäneet, että yhteistyössä etsittäisiin sopivia ratkaisuja, jossa otettaisiin huomioon suojelukohteet ratoja suunniteltaessa ja tsirpittäjätkin niin, ettei tietyillä alueilla suunnistettaisi lintujen pesimäaikaan. Tämä siis suunnistuksen täyskiellon sijaan.
Suunnistajat, Suomen Latu ja Partiolaiset esittivät huolensa ja muutosehdotuksensa päättäjille 14.1.2005. Hyvin valmistellussa esityksessä ihmeteltiin mm. sitä, miksi ulkoilualueelle puuhataan maastotapahtumien täyskieltoa, kun kansallispuistoissakin saa järjestää kisoja! Mieleen palautuu toissavuotiset tunturisuunnistukset mahtavassa maastossa Ounas-Pallas-kansallispuistossa.
Luonto-Liittokin ehti antaa asiasta tiedotteen, jossa se totesi, että ”Suunnistus ja luonnonsuojelu mahtuvat samoille alueille”.
Hesari kirjoitti 17.1.2005 otsikolla ”Helsingin ympäristökeskus ajaa suunnistuskieltoja ulkoilualueille” ja ”Joku vainoaa suunnistusta”. Sama tarina jatkui tiettävästi myös illan tv-uutisissa. Piritta Wartiainen jatkoi vielä Hesarin yleisöosastolla: ”Suunnistus ei vaikuta luontoon haitallisesti”.
Kiivasta keskustelua on käyty myös suunnistus.netin sivuilla.
Toivottavasti tämän keskustelun jälkeen asian esittelijälle ja päättäjille tuli järki käteen. 18.1.2005 pidetyn ympäristölautakunnan kokouksen yhteenvedon mukaan asia palautettiin uudelleen valmisteltavaksi.
Ehkäpä ulkoilualueet kannattaisi pitää myös Helsingin seudulla ulkoilukäytössä, oli sitten kyse suunnistajista, marjastajista tai oman rauhan etsijöistä. Eivät ihmiset nykyaikana käy liikaa metsissä – ainakaan pääkaupunkiseudulla!