Mikä digijärkkäri harrastelijalle?

Työkaveri kyseli vinkkiä ensimmäisen digijärkkärin ostoon. Kommentoin myös sitä, kannattaako kamera hankkia Singaporesta. Tässä tarinaa:

Digijärkkärimarkkinat ovat melko lailla kahden suuren japanilaisen hallussa – eli Canon ja Nikon ovat valtaleirit. Minun kameratutuista 95% ovat joko C:n tai N:n naisia ja miehiä, joskin kun viime vuosina digijärkkäreiden potentiaalinen ostajajoukko on suurentunut, on markkinoille tullut muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja (Pentax, Sony jne.).

Lähtökohtaisesti voisi sanoa, että kaikki mainitut merkit ja niiden edukkaimmat mallit ovat varmasti järkeviä vaihtoehtoja kuvaajalle, jos ajatellaan nimenomaisesti sitä juuri nyt ostettavaa kameraa. Kaikissa on hyvä kuvanlaatu (riittävän hyvä, pieniä eroja toki aina on) ja paljon toimintoja (liikaakin aluksi).

Mikäli kuvaaminen kiinnostaa nyt tai mahdollisesti tulevaisuudessa harrastuksena enemmän, kannattaa asiaa ajatella myös näin: Canon- ja Nikon-harrastajia on eniten. Jos ostat jomman kumman, pystyt lainaamaan, kokeilemaan, ostamaan, vaihtamaan tarvikkeita eli lähinnä objektiiveja eli linssejä ja salamalaitteita yms. tuttujen kanssa – verkosto on suurempi. Esimerkiksi, jos minä ostan uuden linssin ja haluan päästä eroon vanhasta, saattaisi sinua kiinnostaa hankkia minulta edukkaasti se vanha. Yhtä lailla tämä pätee varusteiden kauppaamiseen tuntemattomien kanssa – Canonin käytettyjen tavaroiden markkinat ovat varsin toimivat.

Edellisen logiikan mukaan kannattaisi siis laskea, millä tutut kuvaavat ja ainakin säilyttää optio siihen, että tulevaisuudessa kameralaukun laajentaminen kiinnostaa.

Minulla itselläni on nyt jo neljäs Canon-kamera (eli kamerarunko):
– 1991: Canon 1000F (filmi)
– 1999: Canon IX7 (filmi)
– 2003: Canon 10D (digi)
– 2006: Canon 30D (digi)

Linssejä ja muita tarvikkeita olen hankkinut eri aikoina ja myynyt sitten vanhat tavarat pois. Tällä hetkellä minulla on viisi linssiä ja salama. Linssit ovat olleet yhteensopivia filmirungoista nykyisiin digirunkoihin. Bisneskielellä sanottuna Canon on saanut aikaan ”system lock-in” -tilanteen, eli minun olisi erittäin kallista vaihtaa toiseen leiriin (ei sillä että haluaisinkaan) ja kaiken lisäksi puhun vielä vahvasti Canonin puolesta kavereillekin.

Eli summa summarum: Kaikki harrastelijoille tarkoitetut kamerapaketit ovat varmasti hyviä per se ja valinta onkin enemmän systeemien kuin itse kameramallien välillä.

Harrastelijoille tarkoitetuilla kameramalleilla tarkoitan esimerkiksi:
Canon EOS 350D KIT
Nikon D50 KIT
Nikon D70s KIT
Olympus E-500 KIT
Pentax *ist DL

Hieman yleistäen voi sanoa:
– Nämä maksavat noin 700€ ja sisältävät ns. ”kittilinssin” eli yleensä zoom-objektiivin, jonka polttoväli on esim. 18-55 mm. Sillä pääsee hyvin alkuun
– Erona seuraavaan hintaluokkaan (esim. Canon 30D) on se, että edukkaimmat mallit sisältävät enemmän muoviosia ja on selkeästi tarkoitettu vähemmän järeään käyttöön
– Kun filmiä ei tarvitse ostaa, sanotaan että suljin kuluu kuvia ottaessa. Suljin on mekaaninen osa, joka kestää x kymmentä tuhatta kuvaa. Harratelijamalleissa suljin hajonnee hieman nopeammin kuin seuraavan hintaluokan kameroissa
– Megapikselimääriä ei kannata tuijottaa ellei aio tulostaa koko seinän mittaisia suurennoksia. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jo neljä megapikseliä riittää A4:n kokoiseen suurennokseen
– Mallit ovat hieman pienempiä ja kevyempiä kuin isoveljensä, mikä on varmasti hyvä asia

Kuten aiemmasta voi jo ymmärtää, minun suositus on Canon 350D ensimmäiseksi digijärkkäriksi harrastelijalle ja erityisesti tuon verkosto/systeemiperustelun takia.

Toinen asia on sitten sen kameran ostaminen ulkomailta. Varsinkin mainitsemaasi Singaporea kannattaa vielä miettiä. Hinnat eivät ole kovin merkittävästi halvempia – itse asiassa Suomessa kamerat ovat varsin kohtuullisesti hinnoiteltuja.

Esimerkkejä / Canon 350D KIT (13.8.2006):
AC-Foto (Nettikauppa Saksassa) 707€ + postikulut
Verkkokauppa.com (Ruoholahti) 729,90€

Singaporen kauppojen hintoja ei netistä oikein löydä, mutta epäilisin, että joistain liikkeistä voisi löytää hieman halvemmalla, mutta ei paljon (arvelisin n. 600-650€).

Takuun maailmanlaajuisuus kannattaa tarkistaa. Digikameroissa on ostettaessa vikoja kuitenkin melkoisesti. Minun ostamista neljästä digikamerasta (kaksi pokkaria) on kaksi lähtenyt pajalle korjattavaksi saman tien.

Toinen tapaus oli Singaporessa. Vaikka tarkistin kameran mielestäni huolellisesti liikkeessä, huomasin myöhemmin kotona, että sekä näytössä (LCD) että kennossa (digikameran ”filmi”) on viallisia pisteitä. Näin punaista, kun lisäksi tajusin, että saamani takuulappu on oikeasti videokameran… (olisi pitänyt tajuta 🙂

Sain kameran korjautettua takuuseen, mutta jälkikäteen ajateltuna on täysin mahdollista, että myyjä (joka oli hieman epäilyttävän oloinen) tiesi näistä vioista kauppaa tehdessä. Huijaaminen tai ainakin harmaa alue tuntuu kuuluvan siellä päin maailmaa kaupankäyntiin. Muita huijaustapoja: Paketista puuttu jotain (johto, romppu, ohjekirja tms.), akku on vaihdettu tarvikeakkuun kun pakettiin oikeasti kuuluu Canonin oma (parempi akku) jne.

En ostaisi itse enää kameraa Singaporen halvemmista elektroniikkakauppakeskuksista (Sim Lim Square, Lucky Plaza jne.)

Yksi kamerakauppa Singaporessa vakuutti minut asiantuntemuksella ja erityisesti luotettavuudella. Peninsula Plazan kauppakeskuksen alakerrasta löytyvä Cathay Photostore on sellainen, josta ostin pari objektiiviä ja jotain muuta tarviketta.