Elämäni eka oikea suunnistuskisa torstaina Akilleksen Sprintissä ja samalla OC Puiston ensimmäinen suoritus Suunnistusliiton alaisena seurana. Aurinko paistoi ja fiilis oli mahtava. Alku- ja loppuverkat kotoa hölkötellen.
Ykköselle K-pisteen kautta sellaista kyytiä, etten ehtinyt mukautua 1:4000 -karttaan lainkaan. Ohi ja +45s hukkaan. Siitä eteenpäin paremmin ja tarkkaa työtä kuutoselle saakka. Rastilta poislähtiessä pienen mokan takia pensasaitasumppuun ja +20s hukkaan.
Siitä eteenpäin ysille saakka puhtaita juoksuvälejä – kilometrivauhti 4:30 ja syke 169-181. Kympille tarkka mutta hidas nousu ja sieltä eteenpäin yhdelletoista turha koukkaus +8s ja huono reitinvalinta.
Koulun pihan sokkeloissa (rastit 12-14) pieni +5s virhe ja sen perään epäröinti ja sähläys viidentoista suuntaan. Olin ensin menossa kentän eteläpuolelta, mutta sitten tuli vierelle jotain pensasaitoja ja aloin epäröimään. Ei uskaltanut mennä kun oltiin niin lähellä maalialuetta eikä silmät enää tarkentanut oliko siinä jotain kiellettyä matkan varrella. Suoranaisesti tuli +35s, mutta eteläisellä reitinvalinnalla ilman epäröintiä olisin ehkä päässyt 10-15s nopeammin.
Yhteensä virheitä tuli siis pari minuuttia. Jäin kärjestä 4:21 ja olin 10/13 (Tulokset, Koko kartta ja reitti). Mahtavaa! 9-
Niin että minäkö kilpasuunnistaja? No ei nyt ehkä kuitenkaan. Rastivälipalojen herrat Hytönen ja Pulli Rastivarsoista ei näyttäneet virheitä tehneen.
Eipä siinä kisassa nyt loppujen lopuksi paljon poikkeamaa kuntorasteihin ollut. Kartan saa vasta kun aika on lähtenyt käyntiin ja numerolappu nostaa sykettä parilla kymmenellä. Järjestelyt toimivat ja kisat on mielenkiintoisia. Joitain haja-ajatuksia tulee myös mieleen: Dopingsäännöstö, Garmin ranteessa…