Olen yrittänyt tämän vuoden pysyä Eetun ja Muumin perässä kameran kanssa. Tässä muutama kantapään kautta opittu pikkuvinkki pikkuihmisten ja -elukoiden kuvaukseen. Myös pokkarikuvaajille!
 |
1. Polvet koukkuun ja makuulle! Yläilmoilta aikuisten näkökulmasta saa yläviistokuvia – makoilemalla lattialla pääsee paljon parempiin kuvakulmiin. Puhumattakaan siitä, että samalla näkee maailman lapsukaisen tai gerbiilin näkökulmasta. |
 |
2. Salama pois päältä – Käytä luonnonvaloa! Salama tekee kuvasta kovan, kylmän, liikkeettömän, tylsätaustaisen ja punaiset silmät vielä kaupan päälle. Järjestä ”kuvaussessio” sunnuntai-iltapäiväksi, kun sinulla ja kissalla on aikaa ja pohjoinen valo paistaa olohuoneen ikkunasta. Suora auringonvalo on myös haasteellinen, joten ota se käyttöön vasta tehokeinona. Digikamerassa on lisäksi erittäin helppoa ”vaihtaa filmiä” eli säätää ISO-herkkyys esimerkiksi 400 tai 800 ASA:ksi. Tällöin hyvään kuvaan tarvitaan vähemmän valoa. Voit myös alivaloittaa puoli aukkoa tai aukon, mikäli sinulla on mahdollisuus jälkikäteen korjata valoitusta tietokoneella. Nämä jälkimmäiset vinkit vaativat hieman kameran säätöjen ja valokuvaamisen perusteiden opettelua, mutta varmasti kannattaa nähdä hieman vaivaa. Nykyisissä digipokkareissa on kaikissa tarvittavat säädöt. |
 |
3. Järjestele hieman! Tottahan tilannekuvat ovat parhaita ja niiden takia kannattaa pokkari pitää taskussa, mutta mikäli näet hieman vaivaa ja järjestelet kuvauksen sopivasti, lopputulos yllättää. Tähän kuvaan houkuttelin Eetun syömään ruohoa jugurttikarkeilla. Makupalojen jälkeen Eetu kyllä parturoi pääsiäisruohon aivan aidosti – jälkiruoaksi! Sininen tausta oli sopivasti käsille sattunut laatikonkansi. Sillä peitettiin olohuoneen hälyvärit. |
Kannattaa kokeilla ja muistaa, että säännöthän on tietty kaikki tarkoitettu rikottaviksi. Toivotan hyviä kuvia!
Hyvä vinkkejä :=)
Tässä pari lisää:
– Käytä jalkojasi ja halutessasi zoomia – mene lähemmäs kohdetta ellei ympäristö ole avainasemassa! Kuvan teho kärsii, jos itse kohde on pikkuinen kökkö kuvan keskellä.
(Nuo sinun kuvat on ainakin minunmakuuni mukavan sopivan tiukasti rajattuja)
– Jos on kirkas auringonpaiste, kannattaa harkita joko kuvaamisen siirtämistä, hakeutumista puolivarjoon tai sitten kuvata vastavaloon ja täyttää silmäkuoppien ja nenän alusen varjot salamalla.
Nörttiosastoa:
– Täytesalaman käyttö! Monissa kameroissa ja ulkoisissa salamoissa salaman tehoa voi säätää – ei siis tarvitse antaa koko latinkia salamasta ja latistaa kuvaa sillä kokonaan. Jos tarvitsee salaman apua, voi salamaa käyttää täytevalona. Ts. valottaa kuvan ”oikein” mutta salaman alle. Selitäpä tuo vielä yhtä sujuvasti kuin nuo muut vinkit…
Totta puhut Janika!
Salaman suhteen kirjoitinkin hieman provosoivan jyrkästi… Itse asiassa ostin juuri itselleni uuden ulkoisen salaman. Kaikkien mahdollisuuksien opettelemisessa on vielä paljon tekemistä, mutta antaahan se vähän enemmän pelivaraa – varsinkin näin vuoden pimeimpänä päivänä! Tästä eteenpäin onkin sitten pelkkää valoistumista kesää kohden. Se sopii valokuvaajalle.