Kuvausinnostus on taas herätetty kaudelle 2007! Antin kurssi alkoi taas. Tällä kertaa aiheena on hämärä- ja yökuvaus. Sopii hyvin perheelliselle eli kuvausaikaa on, kun lapset nukkuvat.
Keskiviikkoiltana oli ensimmäinen kokoontuminen ja jo etukäteistehtävä: ”kolme hämärää kuvaa ajalta ennen kurssia” teki tiukkaa. Kyllä niitä liian pimeitä kuvia löytyy, mutta eipä oikein mitään kunnollista yökamaa.
Haasteet ovat mielenkiintoisia: Pitkät valotusajat, kuvaustilanteen hallinta pimeässä, tarkentaminen, kylmä ja ikävä kotiin. Tästä voisi innostua!
Tänään oli sopiva lumimyräkkä. Myrskyn aikaankin olisi voinut saada jotain aikaan, mutta nyt ehdin radalle vasta lumisateen tauottua.
Ohi mennyt rintama teki hienot tummat värit pohjoiselle taivaalle ja muutama otos Saunalahden rannassa miellytti silmää.
Raakakuvaus on aivan ehdotonta tässä hommassa. Katulamput värjäsivät tienoon keltaiseksi ja jpg-konvertoinnin yhteydessä sai kuvaan hienot sävyt.
Vai olisiko sittenkin oikein jättää puut hieman keltaisiksi? Sellaisinahan silmä ne näki.
Kolme kuvaa tältä illalta tallennettuna vuoden 2007 luontokuviin.
Tehdääs eka postaus tänne, ja aloitetaan se vaikkapa näin:
Thumbs up!
Raakaa touhua, harmi, ettei exif tiedoissa ole lämpötilaa… Juu, hyvältä näyttää. Ehkä se keltainen lampun lämpö sinne jossain määrin annosteltuna sopis, kun sitä kuitenkin aidossa näkymässä on ollut.
Keltavalon poistolla on omat vaikutuksensa lopputulokseen muuallakin kuin hangissa. Värilämpöä on nimittäin kuvassa käännelty niin paljon, että esim. viimeisessä kuvassa männyn oranssinruskea kuori on varsin vihtertävä. Toisaalta tällai säädettynä taivas on kyllä niiiiiin jyhkeän sininen, että tiedä häntä.
Ehkä vähän tummemmaks kautta linjan, jotta olis yön fiilistä, vai mitä sanoo taiteilija itse?
Mie
Hep! Kiitti kommenteista.
Mietin samaa keskiviikon kurssi-illan jälkeen. Minkälaiseksi se kuvan värilämpötila oikeastaan pitäisi säätää?
1) Absoluuttisen oikeaksi. Eli tässä tapauksessa varsin keltaiseksi vai
2) Sellaiseksi, miten silmä (ja varsinkin ”taiteellinen silmä”) kuvan korjaa. Eli miellyttävän sinisen-talviseksi.
Jos katulamppu on keltainen, onko todellisuuden vääristelyä säätää kuvan värilämpötilaa?
Olen samaa mieltä Antin kanssa, että pystykuvan värit eivät näytä hyviltä.
Valoisuus ja tummus on sitten vielä yksi lisäväri oksennukseen. Tähän pätee sama ongelma kuin värilämpötilan kanssa, pitäisikö valoisuutta korjata samalla tavalla kuin silmän hienot mekanismit tekevät vai pitäisikö se jättää pimeäksi niin kuin todellisuudessa?
Värilämpötilan säätö tehdään silmin nähden summamutikassa. Eli aivan samalla tavalla kuten muussakin kuvansäädössä, tässä ei ole selkeästi mitattavaa oikeaa arvoa tai vaihteluväliä. Keltaisen valaistuksen ”näyttäminen” kuvassa on siis puhtaasti taiteilijan vapauksiin luettava toimitus. Tsekkasin joitain kaupunkikuviani, ja niissä värilämpötilat vaihtelivat 3700 – 5450 välillä. Keltaista valoa olin jättänyt jonkin verran, mutta kyllä sitä pääsääntösesti tulee leikattua pois.
Kuvan värilämpötilan säätö ei ole todllisuuden vääristelyä. Jos olisit kuvannut saman näkymän Agfalle ja Kodakin VS:lle, olisi kuvat olleet totaalisen erinäköiset niin väreiltään kuin muutenkin sävyiltään. Todellisuuden vääristelyäkö? Ei, vain kaksi eri filmilaadun aikaansaamaa erilaista kuvaa silmillä nähdystä näkymästä, jota ei näillä tallentimilla koskaan pystytä toistamaan samanlaisina. Silmän kautta näkemämme kuva on aina täysin jotain muuta kuin millään kameralla tallennettu kuva.
Tummuuden (ja kontrastin) osalta pätee samat säännöt kuin värilämpötilan ja esimerkiksi värikylläisyyden kohdalla. Taiteilija saa itse säätää kuvansa haluamanlaisiksi (tai valita filmin, jolle kuvaa), me muut sitten arvioidaan, riepotellaan ja repostellaan ; ). Feedbackin ansiosta jalostuu joko taiteilija näkemys tai katsojien maku, parhaassa tapauksessa molemmat.
Mie
…toela fiinejä kuvia nuo ilta/yökuvat…näin amatöörinä vain ihmettelee, kuinka monimutkaista ja mitä kaikkea kuvauksissa tulee huomioida – se ei olekaan vain että NAPS ja siinä se on… (kuten minun otoksissa)