Rastipäiväkirja: Suomen tunturisuunnistus 2007, Kilpisjärvi

Tässä tunnelmat Kilpisjärveltä 11.-12.8.2007 Suomen tunturisuunnistuksesta.

Lauantai, 1. päivä

Lähtö 13:00 Suomen ja Norjan rajalta.

K -> 1
Ekaa kertaa eturivissä, numerolla 18, Eerik ja Juha, OC Puisto. Lähtöohjeet todella epämääräiset. Ihmeellinen kilahdus, Eerik nappaa kartat ja täysillä eteenpäin. Avotunturimaastoa, jossa vähän väliä pientä töppyrää. Porukka juoksee aika hullua vauhtia. Suoraan pienestä suosta läpi, kengät kastuvat.
Ykkösrastille tullaan hyvässä vauhdissa. Jalat hapottavat hiukan loppunousussa rastille. Suoraan lipulle ja eteenpäin.
Rastiväli: 11:30

1 -> 2
Jyrkkää laskua. Ylhäältä mäeltä näkee koko Siilasvuoman laakson. Alustava suunnitelma oli kiertää oikealta, mutta rinteessä vaihdetaan suunnitelmaa: Suoraan hiekkakuopalle.
Hiekkakuopan jälkeen muutama jyrkkäseinäisiä suppia. Rankkaa nousta ylös ja pudota heti alas. Uki ja Kassu huutelevat takana. Ylitetään pari puroa. Jalat virkistyvät mukavasti. Asics-mies yrittää hyppiä kiveltä toiselle, mutta kastelee lenkkarinsa kuitenkin. Aika rankkaa vetää tämän jälkeen pari kymmentä kilometriä tunturissa märillä lenkkareilla. Jälkimmäisellä purolla polveen asti vettä. Järvien jälkeen muodostuu jonoa ja rastille paahdetaan kuin Jukolassa. Ja molemmat kuvitellaan tulevamme väärälle rastille. Vilkaisen kuitenkin koodia ja totean hölmistyneenä: Seis, ei mennäkään sinne jyrkälle rinteelle saakka!
Rastiväli: 18:25

2 -> 3
Selkeä ja lyhyt rastiväli. Harjanteen ohi, suon laitaa ja taas parin puron yli. Uki kyselee laastaria Kassun jalkaan, mutta ei ole mukana kuin vettä, urheilujuomaa, yksi energiageeli ja vessapaperia. Järjestäjät suosittelivat muuten ensimmäistä kertaa, että kännykkä olisi syytä pitää matkassa.
Täydellisesti kartalla ja suoraan rastille.
Rastiväli: 8:21

3 -> 4
Pitkä väli. Lähdetään painamaan tunturikoivikkoa pitkin kohti maantietä ja juomapistettä. Nopean keskustelun jälkeen päätetään mennä viivaa pitkin ja nousta Jiehkkalle jyrkkää kurua pitkin. Nopeasti katsottuna näyttää selkeältä, ettei kannata lähteä kiertämään vasemmalta Norjan puolelta eikä oikealta polkua pitkin. Kiertävät liian pitkältä. Myöhemmin yksi meitä nopeampi pari kyllä toteaa, että oikealta kierto olisi kannattanut, jos olisi jaksanut juosta. Ei uskota. Eikä sitä voi tietää ellei kokeile. Onkohan järjestäjä koejuossut pätkää?
Aika moista puskemista koivikkorinteessä. Luullaan jo olevamme liikaa vasemmalla, mutta sitten näkyy taas tuttu pari: Järvenpään Palon oranssipaidat törmäävät samalle reitille. Maantielle päästään käytännössä rastiviivan päällä ja hölkötellään juomapisteelle pari sataa metriä
Järjestäjien urheilujuoma on liian vahvaa ja äärimmäisen pahaa, mutta neste maistuu. Lämpöä ei ole kuin +12, mutta tunnin hikoilu tuulettomassa koivikossa janottaa. Pelottava kuru nousee yläpuolella. Eteenpäin.
Muutaman minuutin nousun jälkeen päivän viimeiset havainnot OC Puiston toisesta parista juomapisteellä. Edessä näkyy kurussa tunturisuunnistajia kuin muurahaisia. Nousu jyrkkenee ja heitetään kävelylle. Toinen kisan vanhimmista osallistujista kävelee edellä. ”Nostaisin hattua, jos sellainen olisi! Hienosti nousee jalka”, huutelen. Herra oli pysähtynyt keventämään ja pari oli päässyt edelle. Epäilee myös: ”Ehkä se suuttui, kun luin väärin karttaa!”. Ei pari mitenkään suuttuneelta vaikuttanut, kun tavattiin kapuamasta jyrkintä kohtaa ylöspäin.
Kuru on todella komea. Takana mahtavat maisemat Mallan suuntaan ja vieressä puro, joka polveilee liuskekivien lomassa. Tuuli yltyy ja vilvoittaa konetta.
Päästään kohtaan, jossa nousu muuttuu hieman loivemmaksi ja totean ääneen, että tässä on taitekohta. Kaveri vieressä kyselee, taittuuko mies vai mikä. Hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Noustaan kevyttä hölkkää kohti kurun ylintä kohtaa. Asics-kamu juoksee spurtilla ohi ja jää kivelle istumaan ja odottelemaan paria.
Neloselle laskeuduttaessa ajaudutaan kivikkoon, mikä hidastaa matkantekoa. Teräviä kiviä, joiden päällä pitäisi loikkia viistosti rinnettä alas. Ei toimi. Muutaman minuutin pummi. Rastille tullaan tyytyväisinä. Juomaa naamariin ja eteenpäin.
Rastiväli: 1:05:28

4 -> 5
Päätetään jatkaa viivan seuraamista. Kiertäminen tuntuisi vaikealta. Nousu on taas rankka, mutta etenee tasaisesti. Rinteessä ohi loikkivat Kalevan Rastin A-sarjalaiset – kevyellä askeleella koko kisan voittoon. A-sarjan perhoslenkit olivat varmaan Siilasvuoman tunturikoivikossa alkutaipaleella.
Päästään laskuun. Tunturin laelta on reilun kilometrin alamäki viitosrastille. Eerik vetää edellä aivan törkeätä kyytiä ja juoksen alas niin kuin pääsen.
Rastiväli: 36:08

5 -> 6
Lyhyt ja selkeä rastiväli, mutta ongelmien alku. Alamäkijuoksu vaatisi parempaa lihaskuntoa ja muutenkin reilun parin tunnin rynkyttäminen eriasteisessa kivikossa vaatii jo veroa. Suon laitaa juostessa pohkeet alkavat krampata. Pitää lyhentää askelta ja yrittää juosta tasaisella askelvälillä. Mutta miten teet sen kivikossa?
Rastiväli: 9:59

6 -> 7
Kuutosrastilta pudotaan hieman Saanajärven suuntaan ja löydetään hyvä moottorikelkkaura, jota ei ole merkitty karttaan. Matkanteko tuntuu raskaalta, mutta nyt on jo käännytty maalia kohti eikä edessä näytä olevan enää nousua.
Pienten lampien kautta hölkötellään kohti seiskarastia, joka löytyy todella hienosta purorotkosta.
Rastiväli: 27:21

7 -> 8
Silmät sumenevat, vasen jalka tarraa kilometrin välein kiinni kiveen tai varpuun, kun sitä ei jaksa nostaa enää kunnolla. Eerik kannustaa eteenpäin ja alamäkeen päästään kohtuullista vauhtia. Avotunturin reunalle asti tullaan vauhdilla. Rastille suoraan.
Rastiväli: 14:01

8 -> 9
Koko päivän ainoa selkeä reitinvalintavirhe. Lähdettiin puskemaan tunturikoivikkoa viistosti alaspäin. Saunan jälkeen virkein silmin optimaalinen reitti oli selvä: Käyrään pitkin avotunturin puolella pohjoiseen polulle ja sitä suoraan alas rastille. Mutta nyt harhailtiin tunturikoivikkoa pitkin liian alas talon pihaan ja sieltä maaliviitoitusta könyten ysirastille.
Rastiväli: 12:09

9 -> Maali
Vaikka jalat ovat puuta, etapin maaliin jaksaa. En vain muista yhtään ajatusta puolentoista minuutin ajalta.
Rastiväli: 1:30

Kokonaisuutena eka päivä oli erittäin rankka. Matka 21,9km ja aika 3:25:00 eli 9:20 min/km. Viimeinen tunti oli tuskaisaa – onneksi Eerik jaksoi paremmin. Jäätiin sarjan ykkösistä 55 minuuttia. On ne hurjia.
Uki ja Kassu saapuvat maaliin ja lähdetään valmistautumaan seuraavaan päivää. Resepti on selvä: Nestettä ja energiaa kroppaan, pientä venyttelyä ja illalla pihviä ja punaviintä. Eerik tekee kyytipojaksi erittäin maistuvaa risottoa. Kympin jälkeen nukkumaan.

Sunnuntai

Lähtö 10:00 Luontokeskuksen kupeesta

K -> 1
Viivalla kolme OC Puiston edustajaa. Kassu oli urhoollisesti paikannut Markia kolmen päivän varoitusajalla, mutta kaksipäiväinen kisa oli liikaa.
Rytinällä matkaan ja tunturikoivikkorinnettä ylöspäin. Avokalliolle asti pysytään hyvin kartalla, mutta ykkösrastin piste on sellaisessa kohdassa, mistä ei oikein saada kiinni. Rasti löytyy puolentoista minuutin etsimisen jälkeen.
Rastiväli: 11:00

1 -> 2
Letkassa eteenpäin. Kivikkoa, ojia, vesikuoppia, varvikkoa ja sitä tunturikoivikkoa. Jolkottelun jälkeen oikealla näkyy kivikon ja suon takana rasti. En ollut aivan varma onko se meidän, mutta koodi täsmää. Loppukesästä on panostettu koodien tarkistamiseen ☺. Minä olisin piirtänyt karttaan suon, mutta Jorma Pietiläinen on suosinut sinisiä v-kirjaimia. Pääsääntöisesti kartta on kuitenkin hyvin selkeä, joten ei mitään valittamista.
Rastiväli: 8:19

2 -> 3
Letka on hajonnut tunturiin ja nyt edetään kolmestaan. Kierretään Ailakkavaaran lähin rinne alhaalta. Paikoitellen maasto on vaikeaa edetä. Porojen polut jatkuvat pari kymmentä metriä ja häviävät tyystin. Lampi kierretään oikealta ja välillä päästään juoksemaan hyväpohjaista avotunturia kunnes taas ajaudutaan Eerikin vihaamaan puolimetriseen varvikkoon.
Siirrytään avotunturiin. Nousu on taas kuluttava, mutta kolmosrastille noustaan melko hyvävoimaisina. Asics-kamua eli Suunta-2000-paria ei näy enää takana.
Rastiväli: 43:28

3 -> 4
Järvenpään Palon oranssipaidat sen sijaan näkyvät edellä. Nelosrastilla leimataan tasan 90 sekuntia myöhemmin. Siinä seuraava taistelu.
Rastiväli: 10:19

4 -> 5
Kierretään ensimmäinen 400x400m kivikko oikealta. Oranssipaidat samassa tahdissa, samoin yksi H80-sarjan pari. Ailakkavaaran huipun jälkeen kilpakumppanit valuvat enemmän oikealle, me jatketaan viivaa pitkin. Huipulta on ehkä koko retken hienoin näkymä: Marjajärvet kimaltelevat alapuolella. Niiden takana nousee Masetvarri ja Muvraeohkka. Hienoa.
Järvien muodoista on helppo poimia rastin sijainti, kun maisemaa pääsee tarkastelemaan ylhäältä katsoen. Alas päin taas sellainen 1500 metriä, jossa muutama sata metriä korkeuseroa.
Oranssipaidat tupsahtavat rastille taas suunnilleen samaan aikaan.
Rastiväli: 38:10

5 -> 6
Suota, kivikkoa, rinnettä. OC Puisto ei paljon viivalta poikkea. Oranssit nousevat loivemmasta kohtaa Masetvarrille. Rastilla eroa taas sama 90 sekuntia.
Rastiväli: 22:33

6 -> 7
Jalka nousee yllättävän kevyesti. Alamäkeen mennään vauhdilla ja poroaitojen kohdalla ohitetaan oranssit ja muutama muukin joukkio. Yli kilometri ennen rastia näkyy sopivalla kalliolla rasti ja väsyneen tyhmänä sitä jo luulee omaksi. Kiukulla eteenpäin omalle rastille kivikkoisen purorotkon kautta.
Rastiväli: 27:29

7 -> 8
Ihme kyllä, jalat ovat aivan kunnossa, vaikka on taitettu jo 2:40. Kasille painetaan jo osittain alamäkeen.
Rastiväli: 7:28

8 -> 9
Rastilta alkaa runttaus alamäkeen. Polku on kivikkoinen ja vauhti hirmuinen. Riskejä otetaan ja muutama pari ohitetaan. Yksi väsynyt suunnistaja kaatuu pitkospuiden alussa. Ohi. Otan pienen huikan pitkospuilla. Ei kannattaisi enää. Eerik äkkää rastin etukäteen ja siinäkin ohitetaan yksi pari.
Rastiväli: 8:39

9 -> Maali
Jalat tulessa, viitoitus vilisee silmissä. Pieni virhe vikoilla pitkospuilla ja mätkähdän suohon. Pohje vihlaisee ja hetken luulen jo, että matka jäi tähän. Karjaisu, pieni venytys ja ylös. Takana huudetaan: ”Kato, se nousi kuitenkin”. Kolme sataa metriä tietä pitkin pieneen ylämäkeen kohti ”Walls of Kilpis” -mökkikylän rakennustyömaata. Syke 181 ja leima. Tehty. Hieno reissu. Mehua naamaan.

Matkaa oli toisena päivänä 18,7km ja aikaa kului 3:01. Meno tuntui paremmalta kuin ekana päivänä.
Kotiin saunan, Tromssan ja Oslon kautta. Ja ensi vuonna Ylläkselle!